Juhannus ei kuulu suosikkijuhliini ja minun puolestani moisen juhlan voisi poistaa kalenterista kokonaan. Juhannuksessa on kummallisella tavalla negatiivinen fiilis. Seuraillaan uutisista, että kuinka moni on hukkunut ja kuinka moni on kuollut liikenteessä. Tiet ovat tukossa ja venerannasta ei löydy paikkaa autolle. Ei ollenkaan mun juttu!
Vika ei kuitenkaan taida olla juhannuksessa, vaan ihan minussa itsessäni. Monet kokevat kevät- tai kaamosmasennusta, mutta minulla taitaa olla kesämasennus. Ei nyt varsinainen masennus kuitenkaan, mutta sellainen kesämelankolia. Valoisissa kesäöissä on jotakin surumielistä, joka silloin tällöin saa otteen minusta. Juhannuksen aika on pahin, ja ehkä syyttään tämä juhla on joutunut inhokikseni.
Kaikkein kamalinta on juhannuskokot, joissa poltetaan linnunpoikasia elävältä. Monissa paikoin kokkotarpeita kasataan vuoden mittaan pienille saarille ja luodoille. Nämä paikat ovat pesimäpaikkoja useille linnuille kuten lokeille, tiiroille ja sorsille. Juhannuksen aikaan linnuilla on runsaasti munapesiä sekä pieniä poikasia. Myös pikkulinnut rakentavat pesiä näihin ihmisten kyhäämin roska- ja risukasoihin.
En ymmärrä, minkälaista iloa on katsella kokkoa, jonka ympärillä emolinnut lentelevät ja kirkuvat kauhuissaan, poikasten palaessa elävältä.
Linnuilla on pesimärauha ja luonnonsuojelurikokset tulee ilmoittaa poliisille. Sekä tietysti pyrkiä estämään koko rikos ennen sen tapahtumista.
Mukavaa juhannuksessa on se, että olemme silloin yleensä mökillä. Niin tänäkin vuonna. Ohjelma oli ihan perinteinen, eli saunomista, hyvää syömistä, lukemista ja pelejä. Ulkoilu jäi vähemmälle lämpötilan pysytellessä kymmenen paikkeilla tai alle. Rakeitakin satoi pariin otteeseen. Aamut sentään valkenivat kauniina ja saimme tehtyä muutaman kesäisen kävelylenkin.
Uimaan ei uskaltautunut kuin koira. Veden lämpötila oli +14, eli lämpimämpää kuitenkin kuin ilma.
Suurimman osan ajasta taisin viettää sängyssä kirjoja ja lehtiä lukien. Laitoin vielä kynttilöitä palamaan ja tunnelma oli oikein mukava sateen ropistessa kattoon. Katselin Yle Areenasta Sydämen asialla -sarjan jaksoja ja saatoin ottaa muutamat päikkäritkin. Sateen äänessä on jotain todella rauhoittavaa ja unettavaakin :)
Tulimme kotiin tunti sitten ja mies on jo lähtenyt talolle. Siellä on nyt käynnissä terassin pohjan rakennus ja taidan itsekin pian ajella sinne katsomaan. Timpurit ovat tulossa parin viikon päästä ja sitä ennen tulisi terassin sekä laajennusosan perustukset olla tehtynä. Myös purkuhommia pitäisi tehdä, mm. sellainen pikkujuttu kuin katon ja kattorakenteiden poisto. Sää saisi alkaa muuttua aurinkoisemmaksi, sillä tällaisessa sateessa noista hommista ei oikein tule mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti