torstai 24. maaliskuuta 2016

Kuueläin kurkkumaasta


Plasto valmisti 70-luvulla ihan mahtavia menopelejä, kurkkumopoja! Viralliselta nimeltään otus on Kuueläin Kurkkumaasta ja minun omani nimi oli Möhkö.
Möhkö oli tosi rakas ja sillä rullattiin niin sisällä kuin ulkonakin. Jossain vaiheessa Möhkö on lähtenyt vihreämmille kurkkumaille ja se on aina silloin tällöin harmittanut. Kaikkea ei tietysti voi säästää, mutta...
Kun sitten bongasin Torista myynnissä olevan Kuueläimen, niin tartuin kiinni heti.




Ajoimme Helsinkiin hakemaan kurkun kotiin ja saimme kuulla traagisen tarinan myyjän lapsuudesta. Myyjä oli 70-luvun lapsia kuten minäkin ja myös hänellä oli ollut kurkkumopo. Myyjän äiti oli kyllästynyt mopon kolinaan ja päättänyt hankkiutua eroon kurkusta. Lapselle kerrottiin, että ovi oli jäänyt auki ja mopo päässyt karkuun! Voi surkeutta! Rakasta mopoa oli tietysti etsitty hurjasti, mutta karannut mikä karannut.






Nyt aikuisena hän on siis hankkinut tämän uuden kurkun ja kunnostanut sen entiseen loistoonsa. Vain tuntosarvet ovat nysät, ne pitäisi vielä saada uusittua. Pyörät ja akselit on vaihdettu varaosakurkusta ja uudet silmät teetetty tarrafirmassa. Mopossa oli myös lommoja, jotka hän on korjannut puhaltamalla paineilmaa kurkun kärsästä sisään.
Kurkku on entisöity rakkaudella ja saimmekin sen mukaamme vain lupaamalla, että se pääsee hyvään kotiin :)

Plasto valmisti kurkkuja vihreänä, keltaisena ja vaaleanpunaisena. Itse en ole koskaan nähnyt kuin vihreitä ( vai laskettaisiinko tämä meidän uusi keltaiseksi? Ainakin se on paljon kirkkaampi vihreä, kuin lapsuuteni kurkku. ) Vaaleanpunainen olisi aivan ihana! Plasto on alkanut valmistaa uudelleen joitakin retroleluja, mutta kuueläin ei ainakaan tässä muodossa tee paluuta. Se keikkaa helposti, eikä täytä nykyajan leluturvallisuusvaatimuksia.

Pikku-Ukkomme ei vielä pysy mopon selässä, mutta kovasti kurkku jo kiinnostaa!