perjantai 6. lokakuuta 2017

Vihdoin lokakuu


Lokakuu on paras. En tiedä miksi pidän niin kovasti lokakuusta, mutta niin se vain on. Minun puolesta menköön hiiteen surkea kesä, ruma kevät ja kaikista kamaluuksista kamalin: kylmä talvi.
Tänä vuonna syyskuu meinasi jyrätä minut ihan täysin. Jos ei olisi tuota pientä ukkoa, en olisi varmasti noussut sängystä ollenkaan. Pikkuhiljaa voimat tuntuvat palaavan, ja olenkin julistanut lokakuun positiivisuus kuukaudeksi. Aion olla koko suosikkikuukauteni yltiöpositiivinen (no, omalla mittakaavallani ainakin), ahkera ja energinen. Silloinkin, kun en jaksa.

Syyskuussa surkuttelin surkeaa kesää. Ihan paska kesä. Teen talvisin paljon suunnitelmia tulevalle kesälle ja koskaan ne eivät toteudu. Ei ehdi, ei jaksa eikä huvita. Sää ei suosi, ei ole rahaa, lapsella ei ole pelastusliivejä ja miehellä ei ole aikaa.
Sitten oivalsin, että ehkä niiden suunnitelmien ei ole tarkoituskaan toteutua. Ehkä ne suunnitelmat ovat vain keino selvitä talvesta. Talvesta, jota siedän kaikista vuodenajoista huonoiten. Ehkä siksi, ettei minulla ole koskaan ollut kunnollisia talvivaatteita. No ei ole kyllä kesävaatteitakaan. Ne vähät mitä on, ovat pysyneet nyt pari vuotta varastossa. Ei ole hellekelejä näkynyt.

Olen syysihminen, kyllä vain.
Ihaninta on kuljeskella luonnossa ja samalla kuunnella kaunista Syyslaulua. 

"Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie. Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie."

Kokeile vaikka!