maanantai 23. kesäkuuta 2014

Midsummer Blues


Juhannus ei kuulu suosikkijuhliini ja minun puolestani moisen juhlan voisi poistaa kalenterista kokonaan. Juhannuksessa on kummallisella tavalla negatiivinen fiilis. Seuraillaan uutisista, että kuinka moni on hukkunut ja kuinka moni on kuollut liikenteessä. Tiet ovat tukossa ja venerannasta ei löydy paikkaa autolle. Ei ollenkaan mun juttu!

Vika ei kuitenkaan taida olla juhannuksessa, vaan ihan minussa itsessäni. Monet kokevat kevät- tai kaamosmasennusta, mutta minulla taitaa olla kesämasennus. Ei nyt varsinainen masennus kuitenkaan, mutta sellainen kesämelankolia. Valoisissa kesäöissä on jotakin surumielistä, joka silloin tällöin saa otteen minusta. Juhannuksen aika on pahin, ja ehkä syyttään tämä juhla on joutunut inhokikseni.




Kaikkein kamalinta on juhannuskokot, joissa poltetaan linnunpoikasia elävältä. Monissa paikoin kokkotarpeita kasataan vuoden mittaan pienille saarille ja luodoille. Nämä paikat ovat pesimäpaikkoja useille linnuille kuten lokeille, tiiroille ja sorsille. Juhannuksen aikaan linnuilla on runsaasti munapesiä sekä pieniä poikasia. Myös pikkulinnut rakentavat pesiä näihin ihmisten kyhäämin roska- ja risukasoihin.
En ymmärrä, minkälaista iloa on katsella kokkoa, jonka ympärillä emolinnut lentelevät ja kirkuvat kauhuissaan, poikasten palaessa elävältä.
Linnuilla on pesimärauha ja luonnonsuojelurikokset tulee ilmoittaa poliisille. Sekä tietysti pyrkiä estämään koko rikos ennen sen tapahtumista.

Mukavaa juhannuksessa on se, että olemme silloin yleensä mökillä. Niin tänäkin vuonna. Ohjelma oli ihan perinteinen, eli saunomista, hyvää syömistä, lukemista ja pelejä. Ulkoilu jäi vähemmälle lämpötilan pysytellessä kymmenen paikkeilla tai alle. Rakeitakin satoi pariin otteeseen. Aamut sentään valkenivat kauniina ja saimme tehtyä muutaman kesäisen kävelylenkin.






Uimaan ei uskaltautunut kuin koira. Veden lämpötila oli +14, eli lämpimämpää kuitenkin kuin ilma.




Suurimman osan ajasta taisin viettää sängyssä kirjoja ja lehtiä lukien. Laitoin vielä kynttilöitä palamaan ja tunnelma oli oikein mukava sateen ropistessa kattoon. Katselin Yle Areenasta Sydämen asialla -sarjan jaksoja ja saatoin ottaa muutamat päikkäritkin. Sateen äänessä on jotain todella rauhoittavaa ja unettavaakin :)








Tulimme kotiin tunti sitten ja mies on jo lähtenyt talolle. Siellä on nyt käynnissä terassin pohjan rakennus ja taidan itsekin pian ajella sinne katsomaan. Timpurit ovat tulossa parin viikon päästä ja sitä ennen tulisi terassin sekä laajennusosan perustukset olla tehtynä. Myös purkuhommia pitäisi tehdä, mm. sellainen pikkujuttu kuin katon ja kattorakenteiden poisto. Sää saisi alkaa muuttua aurinkoisemmaksi, sillä tällaisessa sateessa noista hommista ei oikein tule mitään.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Tie


Meillä on nyt tie! Ei se vielä valmis tie ole, mutta tienpohja kuitenkin. Minullekin alkaa vähitellen hahmottua, että minkälainen tästä uudesta pihapiiristä on tulossa.




Kasvillisuutta on myös poistettu ja kalliota on nyt esillä oikein mukavasti. Minun työnäni olisi kuulemma noiden kallioiden puhtaaksi harjaaminen. Enpä tiedä, kuulostaa keksitylle työlle... Kai sade ne puhdistaa tai kevät viimeistään silloin, kun lumet sulavat pois?

 


Tällä viikolla olenkin saanut pitää lomaa rakennushommista. Ei siellä juuri nyt ole työtä kuin kaivinkoneelle. Kävin vasta tänään katsomassa, että mitä siellä on viikon ajan puuhattu.
Uusi tie sai minut innostumaan, sillä haaveilen kovasti ihan tietystä aidasta ja portista. Sain keväällä Messukeskuksen Kevätmessuilta esitteen Wisniowskin aidoista ja siitä asti ne ovat olleet mielessä. Ihan halpaa tuo teräsaita ei ole, joten koko tilaa sillä ei pysty aitaamaan. Vaikka tarpeen se kyllä olisi; hirvet ja peurat ovat vierailleet pihalla nyt lähes päivittäin. Muuten ne kyllä olisivat tervetulleita, jos vain jättäisivät nuoret omenapuut ja muut istutukset rauhaan.




Pihassamme on myöskin suuri kivi, jonka juurella on mäyrän kolo. Kiven lähettyvillä on hiekkakasoja, jotka mäyrä on tehnyt kaivaessaan käytäviä. En ole koskaan nähnyt mäyrää enkä edes tiennyt Suomessa tuollaisia olevan. Ainakaan meidän pihassa.
Luin lisätietoja Wikipediasta ja aion tulevaisuudessa iltaisin seurailla, että näkyykö tyyppiä. Tai kuuluuko tuhinaa, röhkimistä, murinaa ja ähkimistä, mikä on lukemani mukaan mäyrän ääntelyä. Ihan täysin en usko, että siellä edes on mitään mäyrää. Voi olla myyräkin. Mieheni on nimittäin ruotsinkielinen, eikä hänen käännöksensä suomen kieleen aina osu ihan kohdilleen... Vai mitä sanotte sellaisista sanoista kuin tulitupiaiset, sutinokkari ja vaahterosuppilot ?

Raportoin lisää asiasta, kun mäyrä on bongattu. ( Mitähän vielä?! Meidän pihasta puuttuu enää tweed-asuinen Mr. Toad of Toad Hall, ja Kaislikossa suhisee- sakki alkaa olla kasassa... Rottaa odotellessa. )




perjantai 6. kesäkuuta 2014

TGIF


Olen aina perjantaisin tosi väsynyt, mutta tänään olen ollut aivan raato jo aamusta asti. Mikään määrä teetä ei ole saanut mua hereille ja töissäkin odotin vain, että pääsen kotiin ja suoraan peiton alle.

Tällä viikolla me olemme lajitelleet ja pinonneet lautoja. Ja pinonneet ja lajitelleet ja lajitelleet ja pinonneet. Voisi sanoa, että olen korviani myöten täynnä lautoja. Onneksi tuo homma alkaa olla ohi ja mua ei toivottavasti kaivata talolla ainakaan muutamaan päivään.
 





Vaatteet ovat pihkassa, käsivarret verinaarmuilla ja jalat mustelmilla. Kaiken sorttiset kovakuoriaiset viihtyy tuolla lautapinoissa ja sekös mua inhottaa. Myös punkkeja vaikuttaa olevan runsaasti, koirasta niitä saa poistaa joka päivä. Meillä on tarkoituksena, että pihassamme otetaan esiin mahdollisimman paljon kalliota. Pusikot ja nurmet siis kaavitaan pois. Nyt kun paljastui tämä punkkiongelma, niin olen entistä vakuuttuneempi siitä, että heinät ja mustikanvarvut saa lähteä.






Jotta työt maistuisi paremmalta, me päätimme ostaa grillin. Meillä ei aiemmin ole kyseistä vekotinta ollut, sillä emme ole varsinaisesti grillikansaa. Tofugrilleri ei maistu mulle, eikä myöskään kesäkurpitsa tai herkkusienet. Mitä sinne grilliin sitten laittaisi? Maissi ja täytetyt paprikat ovat ok. Paprikat täytän riisillä, herneillä ja gogreenin salsakastikkeella. Mies laittaa omiinsa myös juustoraastetta päälle. Sipoossa kasvaa muuten maailman komeimmat ja maukkaimmat maissit! Laitan kuvan sitten loppukesästä, kun ne ovat kypsyneet. Sormet ristiin, että sato onnistuu, nimittäin joka vuosi se ei onnistu.














Sää on ollut aivan ihana tällä viikolla. Vaikka työ on ollut raskasta, niin kauniit aurinkoiset päivät ovat pitäneet mielen iloisena. Joskus mietin, että minkälaista kansaa me suomalaiset olisimme, ja mihin me pystyisimme, jos meillä olisi aina kesä? Vai osaisiko sitä sitten arvostaa? Tuntuu, että tämä maa herää kesäisin aivan uskomattomalla tavalla henkiin. Kesätapahtumia on niin paljon, että viikonloput loppuu kesken. Joka paikkaan, mihin haluaisi mennä, ei millään ehdi.

Tänä viikonloppuna on Ruotsinpyhtäällä, mun entisessä kotikylässäni, Rootsinpyhtää Bluegrass festival. Sinne voisi ajella, mikäli ei tarvitse lautahommiin ryhtyä...

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

And then they handcuffed me and said, "Anything you say can and will be held against you." So I said, "Johnny Depp."


Vaikka puhun siitä, että me rakennamme taloa, niin oikeasti me remontoimme taloa. Tämä remppa on kuitenkin niin valtava, että mun mielestä me ennemminkin rakennamme. Alkuperäisestä talosta ei jää juuri mitään jäljelle. Pinta-alakin suurenee ja katto nousee korkeammalle.




Alkuperäinen talo on kuulunut mun miehen isovanhemmille, mutta nyt se on jo hetken ollut tyhjillään. Talo ja sisustus ovat todella viehättävät, mutta ainakaan tässä vaiheessa en laita niistä kuvia tänne blogiin. Tällaisia pieniä yksityiskohtia vain. Se ei ole meidän talo, eikä meidän eletty elämä joka siellä näkyy, joten en halua sitä esitellä. Kuvia tulee sitten sitäkin enemmän siitä meidän omasta.




Talo on saaressa, mutta silta yhdistää sen mantereeseen. Aika böndellä siellä ollaan. Peurat ovat vakiovieraita pihassa ja puutarhan istutukset täytyy miettiä niiden ehdoilla. Jopa hirvet tulevat pihaan juomaan vesitynnyreistä. Yksi on kerran onnistunut sotkeutumaan pyykkinaruihin sarvistaan. Rannan taas ovat vallannet valkoposkihanhet.


 

 Viime päivinä on uutisissa ollut juttua purjelaivasta, joka esiintyi Pirates of the Caribbean -elokuvissa ja joka upposi viikko sitten Karibialla. Se laiva on rakennettu Suomessa vuonna 1948 ja rakentaja on juurikin mun miehen isoisä. Miehen mofa rakensi sen omassa rannassa oman isänsä kanssa. Alkuperäiseltä nimeltään se oli m/s Lyra ja noissa leffoissa se esiintyy nimillä The Henrietta sekä The Terrasaw. Aika kiva juttu mun mielestä. Ehkä meidän uuteen kotiin tulee jotakin PotC aiheista; taulu tai jokin keräilyesine :)