Syksy jo saa (Lukuvinkkejä pimeneviin iltoihin)

Nyt on se aika vuodesta, kun bloggaajat ympäri Suomen sytyttävät kynttilät ja kääriytyvät vilttiin sohvannurkkaan teekupposen ja hyvän tv-sarjan kera. Tai hyvän kirjan.

Minulle lukeminen on harvinaista luksusta, mutta niille joilla on aikaa voisin syyslukemiseksi suositella Kate Mortonin kirjoja 'Paluu Rivertoniin, 'Kaukaiset hetket' ja 'Hylätty puutarha'. Löysin Mortonin kirjat ihan sattumalta, niiden kauniit kannet houkuttelivat lukemaan.
Jos rapistuneet linnat ja herraskartanot sekä menneen maailman brittitunnelma viehättää, niin näissä on sitä. Juoni on paikoitellen hieman ontuva ja ennalta arvattava. Tulee väkisinkin tunne, että kirjailija olisi voinut hioa tarinasta vielä paremman. Tunnelma ja kaunis teksti kuitenkin paikkaavat juonen heikkouksia.
'Paluu Rivertoniin' on näistä kirjoista suosikkini.

Ontuvasta juonesta puheen ollen, Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarit ovat myöskin mukavaa syyslukemista. 11-vuotias Flavia selvittelee murhia ja mysteerejä 1950-luvun englantilaiskylässä. Ja asuu tietysti rapistuneessa linnassa. Kirjoissa on agathachrietiemäistä tunnelmaa, lämmintä huumoria ja hauskoja henkilöhahmoja. Voisin kuvitella, että pian nämä tarinat nähdään telkkarista.

Joskus mietin sitä aikaa, kun saatoin lukea koko päivän. Nyt pieni ukko 10 kk tarjoaa muuta viihdykettä päivien ratoksi. Kun vauva nukkuu, tulee tehtyä työjuttuja tai ihan vaan päivittäisiä askareita. Siivoaminen on loputonta ja tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan...

Sain muuten ne keväällä istuttamani laventelit itämään! Ne olisi pitänyt iskeä maihin jossakin vaiheessa, mutta en jaksanut perehtyä asiaan ja tuolla ne ovat ruukuissaan vieläkin. Ehkä ensi vuonna, mikäli ne sinne asti selviävät.

Flavia de Luce kuva: Bazar

Kotoilua

Meillä oli tänään vauvan kanssa suunnitelmissa lähteä tutustumaan MLL:n perhekahvilan toimintaan. Tarkoitus on ollut mennä jo aikoja sitten, mutta tarkoituksia minulla tuntuu nykyään olevan paljon enemmän, kuin itse toimintaa. Tänään siellä oli lounaalla pitsaa ja se motivoi kummasti:)
Suunnitelmat menivät uusiksi aamulla, sillä vauvalle oli noussut kuume. Ukko sai eilen 5 kk rokotukset, joita tuli molempiin reisiin ja vielä suun kauttakin. Aiemmasta rokotuksesta ei tullut mitään oireita, mutta nyt sitten kävi näin. Pistoskohdat ovat kuumat ja punoittavat ja niissä tuntuu kova pahkura :( Vauva on silti ollut melko iloinen ja vasta nyt illalla on alkanut itkuisaksi.

Emme jääneet murehtimaan muuttuneita suunnitelmia, vaan vietimme mukavan päivän yhdessä. Teimme lattialle pesän peitoista ja tyynyistä, sillä kun ollaan kipeitä, pitää olla sairaspeti. Niin minullakin aina on. Flunssassa nukun aina sohvalla kirjojen, lehtien, lääkkeiden, termoksen ja  karkkien kanssa.
Torkuimme lattialla päikkärit ja koetin tehdä pienen "potilaan" olon mahdollisimman mukavaksi. Olen alkanut lukea vauvalle, ja hän kuuntelee ja katselee kirjan kuvia erittäin tarkkaavaisena.

Puoliltapäivin famu tuli tervehtimään meitä ja vei vauvan ulos vaunuissa. Sillä aikaa siivoilin ja tutkin netissä sisustuskauppoja. Tilasin taas yhden tapettinäytteen, tällä kertaa se oli Sandbergin vihreä Siri.

Myöhemmin tajusin, että olisi pitänyt pyytää näyte myös sinapin värisestä Rosenholmista.

Eksyin myös selailemaan toria, sillä koetan löytää meille tarjoiluvaunua. Minulla on mielessä ihan tietynlainen, mikään muu ei käy.

Selailin myös antiikkihuonekaluja, ja sieltä löytyikin jotain ihan kamalaa: pahkoista tehty kalusteryhmä. Siis en voi sietää pahkoja! Ne ovat kuin kasvaimia, tai visvasyylärykelmiä! Ihan kamalia ovat kiiltäväksi lakatut pahkat myös ovenkahvoina, naulakkoina ym.
Kun matkustimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä Tallinnaan, hän kertoi aikovansa ostaa pahkasta tehdyn suuren kulhon. En voinut uskoa korviani! Sanoinkin miehelle, että vain kuolleen ruumiini yli. Nyt hän kiusaa minua aina silloin tällöin puhumalla suuresta pahkasta, joka kasvaa koivussa hänen metsässään. Miettii muka, mitä siitä voisi meidän uuteen kotiin tehdä. Hän kerää myös erikokoisia kiväärin hylsyjä ja tällä hetkellä ne ovat esillä olohuoneen kirjahyllyssä. Inhoan niitäkin ja ehdotin, että hänhän voisi porata sopivan kokoisia reikiä siihen pahkaan ja asetella hylsyt reikiin. Tulisi komea taideteos. Mahtava idea miehen mielestä! Raivostun aina, kun hän alkaa ääneen suunnitelemaan tätä teosta, vaikka tiedän, että hän vain ärsyttää minua. Mutta ihan vähän uskon, että voi hän olla tosissaankin...

Tämä torin pahkaryhmä maksaa vaivaiset 7000€. En huolisi vaikka minulle maksettaisiin tuo summa.

Kun en ole oikeisiin sisustuskauppoihin päässyt pitkään aikaan, olen tehnyt ostoksia meidän S-marketissa. Tarrakoukut ovat keittiöpyyhkeelle ja patalapuille ja simpukka-amppelia kaavailin myös keittiöön.

Istutin muuten krassia pari päivää sitten. Kylvin sitä "hieman" liian tiheään... Yritin tänään pelastaa tilanteen ja siirtää tyypit isompaan astiaan. Ehkä se siitä.
Istutin laventeliakin, mutta siitä en jaksa edes kirjoittaa. Olen jo nyt varma, että sieltä ruukusta ei nouse taimen taimea.

Vinkki vauvallisille ( ja muillekin sottapytyille )

Meillä syödään soseita!
Ukko on pian 5kk, eli soseita on saanut maistella jo kuukauden ajan. Kaikki soseet uppoavat hyvällä ruokahalulla. Päärynä ja mango ovat herkkua, ja ainakin toistaiseksi maistuvat myös kaikki tarjotut kasvis- ja vihannessoseet.

Jo raskausaikana minua neuvottiin hankkimaan sappisaippuaa. Nyt sille on todellakin käyttöä! Sappisaippuan pitäisi poistaa hyvin esim. mustekynän, veritahrat, marjatahrat sekä ruohotahrat. En sitten tiedä noista, mutta kyllä se ainakin sosetahrat poistaa. Hieron saippuaa tahran päälle ja heitän vaatteen pyykkikoriin. Välillä vaate on maannut siellä parikin päivää ennen pesua, ja silti tahra on lähtenyt. Ruokalappu ei vielä oikein toimi meillä, kun vauva vain repii sitä ja yrittää tunkea suuhunsa...

Sappisaippuaa oli tosi vaikea löytää. Etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes viimein Citymarketista löytyi palasaippuana.
Viime viikolla käydessäni Lidlissä huomasin siellä nestemäisen sappisaippuan. Mikä löytö! Pullossa on vielä kumiset harjaksetkin, joilla voi hangata tahraa. En tiedä onko tämä tuote aina valikoimissa, vaiko jokin kausituote. Huomenna haen joka tapauksessa lisää.

Sappisaippuassa on ihan oikeasti (naudan)sappea. Yök. Ei siis mikään vegaanituote.

It´s my party and I´ll cry if I want to

Bo:n nimiäisiä vietettiin viime lauantaina. Juhlapaikaksi olimme valinneet Loviisan Pilasterit. Loviisa on entinen kotikaupunkini ja sopivan matkan päässä vieraiden tulla.
Pilastereissa voi myös yöpyä ja olimmekin varanneet huoneet meille kolmelle sekä Bo:n isovanhemmille.
Päärakennuksen lisäksi Pilastereiden sisäpihalla on aittarakennuksia, joissa on mitä hurmaavimpia huoneita! Meidän asuntonamme toimi Saunakammari, joka oli aivan ihana. Makuutilat ja keittiö ovat yläkerrassa ja wc-tilat, saunatupa, sauna ja uima-allas alakerrassa. Huoneessa on myös söpö pieni takka, jota miehen oli tietysti päästävä kokeilemaan. Eli jonkin aikaa saunan lämmöstä sai nauttia myös yläkerrassa.

Tässä ollaan vielä aamulevolla, tyyntä myrskyn edellä...

Kuvasin juhlapaikkaa ennen vieraiden saapumista ja sitten itse juhlassa unohdin kuvauksen kokonaan. Päivänsankari sai slaagin vieraat nähtyään, ja huusi naama punaisena ja kitarisat suorana, kunnes viimein nukahti. Ensimmäistä kertaa kuulin vauvan huutavan oikein kunnolla. Mikään ei voinut häntä lohduttaa. Pari tuntia hän veteli sikeitä suljetun oven takana, kunnes sama show alkoi alusta. Vieraat huudettiin ja puklattiin.

Olimme varanneet Pilasterit käyttöömme kolmeksi tunniksi ja menun suunnittelimme yhdessä Pilastereiden yrittäjän Sanna Rintalan kanssa. Meillä tosin myös vieraat halusivat osallistua tarjoiluihin, joten kakkuja olisi riittänyt isommallekin porukalle :)

Sanna valmisti meille kermaista lohikeittoa, saaristolaisleipää, kotijuustoa ja jälkiruuaksi mustaherukkakakkua. En voi kylliksi kehua näitä ruokia! Parasta keittoa ikinä. Muutenkin juhlat sujuivat ihan täydellisesti. Pilasterit on todella kaunis ja tunnelmallinen paikka viettää juhlia. Ja pihapiirissä olevat huoneet vielä kruunasivat kaiken. Myös monet vieraistamme kävivät kurkistamassa majapaikkaamme ja nyt onkin jo saunailta suunnitteilla :) Tulemme ihan varmasti yöpymään Pilastereissa uudestaankin ja juhlapaikaksi en voi ajatella mitään sopivampaa. Jopa nyt talvella tunnelma oli katossa ja voin vain kuvitella, miten ihana paikka on kesällä.

Pöydissä olevat kukat sain tilattua Sannan välityksellä Loviisalaisesta Kukkamerestä. Sanna myös haki kukat, joten vaivattomasti kävi tuokin homma! Juhlan lopuksi annoimme kukat vieraille kotiin viemisiksi.

Nimikoidut servetit tilasin Juhlax:lta. Tietysti servetit olisivat tulleet Pilastereiden puolesta, mutta halusin tuollaiset personoidut. Meillä kun ei ollut mitään ohjelmaa juhlissa ja nimeäkään ei mitenkään "julistettu". Nimi oli kaikilla jo tiedossa ja luki kutsukortissakin. Noista Bo:n nimellä ja syntymäpäivällä koristetuista serveteistä tuli siis nimiäistunnelmaa.

Juhlien jälkeen lepäilimme huoneissamme, saunoimme kunnolla ja istuimme iltaa saunatuvassa.

Vastavirta-allas oli muuten hulvaton! Mies ehti ensimmäisenä altaaseen, ja pian kuulin suihkun puolelle tukahtuneen huudon: " Mä hukun!! " Meinasin itse kuolla nauruun, kun katselin virrassa räpiköivää ukkoa! :D Yhtään itseäni kehumatta, minulla ei ollut mitään ongelmia uida vastavirtaan altaan reunaa koskettamaan. Olenkin nyt useampana päivänä muistuttanut miestä, että hänen olisi vielä hieman harjoiteltava tuota uintia. Kun ollaan saareenkin muuttamassa.

Harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvia saunalta ja altaalta. Myös sunnuntaina nauttimamme aamupala olisi ehdottomasti pitänyt kuvata. Aamiainen oli katettu tosi kauniisti ja sorttia oli joka lähtöön. Oli hedelmiä, mysliä, muroja, pähkinöitä, jugurttia, rahkaa, croissantteja, leipää, piirakoita, munavoita, munia, juustoja, leikkeleitä, tomaattia, kurkkua, paprikaa, viinirypäleitä, kahvia, haudutettua teetä, tuoremehuja ja vaikka mitä! Lopuksi vielä kuumat makeat tortut kahvin kanssa. Kaikki tuo oli katettu vain meitä kuutta varten. Aamiaishuone on todella tunnelmallinen, kuten ihan koko paikkakin.


Nämä viimeiset kuvat olen napannut Pilastereiden nettisivulta. Minulla jäi rakennuksetkin kuvaamatta ulkopuolelta. Sen verran taisi olla juhlaväsymystä, että pää ei toiminut kunnolla. Huutavasta pikku-ukostakaan en ottanut yhtään kuvaa. Toivottavasti joku vieraista sai kuvan myös hänestä. Bo teki nopean ja äänekkään pyörähdyksen juhlasalissa, mutta enimmäkseen häntä hyssyteltiin rauhallisemmissa maisemissa.

Tästä viisastuneena olen nyt päättänyt alkaa käydä vauvan kanssa tapaamassa muita äitejä ja pienokaisia. Olemme enimmäkseen kotona omassa rauhassa ja Bo ei ole tottunut ihmisiin eikä ääniin. Nyt on aika aloittaa totuttelu, jotta pienestä ei tule ihan mökkihöperö.  


" Ei pieni puu vielä myrskyistä tiedä,                                  
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu, 
jotta pienellä juuret vahvistuu. "



P.s. Bo sai ihania lahjoja! Tarkoitus kyllä oli, että mitään ei tuotaisi, sillä monet muistivat Bo:ta jo hänen synnyttyään.
Olen nyt useamman päivän ihastellut lahjoja tuossa pöydällä! Kuvassa näkyvien lisäksi Bo sai vaatteita ( jotka on jo otettu käyttöön ) sekä mm. hammasrahaa hampaattomalle :)

 

Päivän asu

Meidän vauva pukeutuu enimmäkseen yöpukuun tai kollarihaalariin. Yksiosaiset haalarit, joissa vetoketju kulkee ylhäältä alas asti, ovat kaikkein parhaita. Varsinkin, jos niissä on myös jalkaosat. Nyt vauvalla pysyy jo sukat jotenkuten jalassa, mutta ihan pikkuisena ei kyllä pysynyt.

Joskus innostun pukemaan vauvan myös "siistimpiin" vaatteisiin. Lähinnä silloin, jos on vieraita tulossa vauvaa ihailemaan. Muuten menemme kotiasu linjalla, niin vauva kuin äitikin.

Apua, miten isolle pojalle hän näyttääkään oikeissa vaatteissa!

Pipo: Benetton

Neulepaita: Newbie by KappAhl

Housut: Newborn by Lindex

It´s a boy!

Meillä on vauva, ihan totta!! Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan.

Olen aina inhonnut lapsia ja ollut täysin varma siitä, että mulle niitä kiusankappaleita ei tule. Mieheni taas on aina halunnut lapsia ja tiesin sen seurustelumme alusta asti. Hän ei koskaan painostanut tai edes puhunut lapsi-asiasta, mutta tiesin hänen toiveensa kuitenkin. Ehkä hän ei siksi puhunut, koska olin tehnyt kantani niin selväksi.

Pikku hiljaa minusta alkoi tuntua, että on väärin kieltää häneltä lapsi. Tietysti päätös jälkikasvusta on yhteinen, mutta tunsin syyllisyyttä kuitenkin. Ajattelin jopa, että minun pitäisi päästää hänet etsimään itselleen uusi lapsihalukas puoliso! Miehelle en tästä kertonut, hän olisi varmasti pitänyt ajatusta ihan höpönä.

Halusin kuitenkin pitää mieheni ja huomasin, että ajatus lapsesta ei enää ollutkaan niin mahdoton. Lopulta päätin antaa luonnon hoitaa päätöksen puolestani, eli lopetin ehkäisypillereiden käytön. 36-vuoden iässä ei raskaaksi tulo ole enää niin selviö. Eikä tietysti missään muussakaan iässä.

Vuosi meni, eikä mitään tapahtunut. Mulla oli alun perinkin tunne, että en voi tulla raskaaksi ja nyt olin mielestäni saanut varmuuden siitä. Unohdin koko jutun.

Alkuvuodesta mulla oli tosi kummallinen ja väsynyt olo. Harkitsin jo lopputiliä töistä, sillä olin niin väsynyt iltapäivisin, että iltavuoroon lähteminen tuntui ihan mahdottomalta. En jaksanut nousta sängystä, silmät menivät väkisin kiinni.
Juon normaalisti paljon teetä, mutta enää ei maistunutkaan. Laitoin aamuisin veden kiehumaan kuten ennenkin, mutta sinne se jäi pannuun kylmenemään. Pelkkä ajatuskin teestä kuvotti. Hampaiden harjaus ei onnistunut ilman kakomista. Myös jotkut tuoksut kuvottivat, piparminttu erityisesti.
Lopulta päätin varata ajan lääkärille, sillä niin pahaksi väsymys oli käynyt. Varatessani aikaa ja luetellessani oireita päässäni vihdoin syttyi lamppu :D Sain ajan ultraan ja olinkin jo seitsemännellä viikolla raskaana.

Raskausaika meni hyvin, mutta jouduin jäämään pois töistä melko aikaisessa vaiheessa. Työ oli fyysisesti raskasta ja mulla oli voimakkaita harjoitussupistuksia jo viikolta 15 alkaen. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pahoinvointi helpotti ja olo oli kertakaikkiaan mahtava. Kesäkin sattui olemaan kylmän kolea, joten ison mahan kanssa ei tarvinnut tuskailla helteessä. Aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä, mutta kaikki kantaminen ja nostelu oli minulta kielletty. En siis pystynyt auttamaan raksalla, enkä tekemään kesäksi suunnittelemaani puutarhan uudistusta :(

Laskettu aika oli marraskuun alussa ja hyvin se piti paikkansa.
Synnytyskertomusta en kirjoita, en ainakaan nyt. Ehkä joskus, jos vielä muistan jotakin tai haluan muistella. Sen verran sanon, että ennemmin antaisin korppien nokkia silmät päästäni, kuin menisin uudestaan synnyttämään.
Terve poika syntyi ikuisuuden kestäneen tuskan jälkeen sektiolla.

Ja miten ihana poika!
Terve, pullea ja suloinen kun mikä <3

Vauva-arki on ollut helpompaa, kuin etukäteen pelkäsin. Alun imetyshelvetti oli kyllä rankkaa, mutta elämä helpottui suuresti, kun siirryimme pelkkään pulloruokintaan.
Pelkäsin myös, miten kiukkuiseksi tulen, kun aikaa ei enää ole "omille jutuille". Nyt huomaan, että ei ne omat jutut niin tärkeitä ollutkaan :) Ihanampi olla oman pikkuisen kanssa ja kyllä sitä aikaa jää itsellekin. Ripeämmin hoituu kaikki asiat, kun aikaa on rajallisesti; päiväunien verran.
Niin tämä kirjoituskin :)