Raksa Update

Niin, olihan meillä tämä raksakin, jota oli tarkoitus blogissa seurata :) Hommat ovat siinä vaiheessa, että katto on peltejä vaille valmis ja seiniin kiinnitetään tuulensuojalevyjä. Nyt näkyy jo kivasti nuo yläkerran kolmion muotoiset ikkunat, ne tulevat kaikille sivuille. Ikkunoita jouduttiin hieman lyhentämään leveyssuunnassa, sillä yksi lasi voi olla korkeintaan kolme metriä leveä. En tiedä mistä tämä johtuu, enkä saanut selvää vastausta, kun asiasta kysyin.

Myös piippu on paikallaan. Meille tuli heti käyttövalmis OnPiippu, joka toimitettiin yhtenä kappaleena. Piipun sisällä on ruostumaton teräsputki ja päällä on kevytsorabetonikuori. Auto, joka toi piipun, nosti sen omalla nosturilla paikoilleen. Tosi kätevää mun mielestä.
Olimme valinneet takan jo ennen piipun tilausta, jotta piippuun saatiin tehtyä takan liitäntäreiät oikeille kohdilleen.

Meillä on kaksi timpuria töissä ja mies tekee mitä kerkeää. Minä siivoan rojuja ja kannan vanhan talon purkamisesta tulevia polttopuita lavalle. Ja poltan kokkoa, se on mukavin homma.

Hitaat aamut

Tällä viikolla aamuni ovat alkaneet vasta iltapäivän puolella. Yllättävät yötyöt ja ylityöt ovat sotkeneet normaalia työviikkoa, ja hyvä niin! Tekisin mieluusti töitä öisin ja heräilisin sitten omaan tahtiin, kun siltä tuntuu. Herätyskelloa en voi sietää ollenkaan.

Minulla onkin meneillään salainen projekti, joka toivottavasti ensi vuonna tulee mahdollistamaan hitaat aamut ja herätyskellottoman elämän :)

Glorialla on sama mieltymys sängyssä pötköttelyyn. Olemme yhdessä syöneet keksejä, lukeneet ja katselleet Heartbeatiä. Tällaisia aamuja lisää, kiitos!

Love Letter Love Letter, Go get her Go get her

Viime aikoina minua on sapettanut, kun aika ei riitä mihinkään. Ei ainakaan mihinkään mukavaan. Kun talonrakennus alkoi, kaikki muu vapaa-ajan toiminta jäi. Ei enää hitaita päiviä kotosalla, ei kiireetöntä lukemista tai leffojen katselua. Hyvä, että kauppaan kerkeää joskus. Mutta vain ruokakauppaan, muu shoppailu tai kirppiksillä käynti on loppunut.

Eilen kuitenkin varastin hetken aikaa ihan itselleni. Talomme vintiltä löytyi vanhoja tapettirullia, joita en raaskinut heittää roskikseen. En tiedä keksinkö niille mitään käyttöä, mutta näin alkuun askartelin niistä muutamia kirjekuoria.

Tapetti on siitä ikävä askartelumateriaali, että se pyrkii palaamaan takaisin muotoonsa rullalle. Nämä kuoret liimasin kokoon, mutta vahva kaksipuoleinen teippi on tässä hommassa parempi.

Tällä kertaa käytin mallina ihan tavallista kuorta, mutta joskus olen myös tulostanut netistä kauniita kaavoja.

Muutamaan kuoreen liimasin suloisen post-it lapun nimeä ja osoitetta varten.

Aarrejahdissa vintillä

Meidän talossa ei ole enää kattoa, on vain pressut. Lautojen kantoon väsyneenä tein pienen tutkimusretken ylös vintille. Mies on jo aiemmin käynyt läpi vintin tavarat ja siirtänyt säästettävät ulkosaunalle.
Aurinko paistoi ja lämmitti kivasti pressujen läpi. Eipä sieltä mitään aarteita enää löytynyt, mutta jotain pientä kuitenkin.

Paras löytö oli vanha lepolasse. Parkkeerasin sen luumupuun alle ja lepäsin hieman. Samalla sanoin mielessäni heipat kesälle. Ensi vuonna kun nähdään, on talo toivottavasti jo melkein asuttavassa kunnossa. Syksy saa nyt tulla.

Den kungliga huussi

Timpurit ovat tulleet, viho viimein!  Talo on aika hurjan näköinen, mutta nyt sentään alkaa näkyä, että jotakin on tehty. Mies on purkanut seiniä ja minä olen kantanut lautoja lavalle. Vanhat laudat käytetään polttopuuna talvella.
Taloa on saatu melko hyvin tyhjennettyä, mutta on siellä vielä tavaraa ja huonekaluja jäljellä. Varastotila alkaa loppua, ja voimatkin. Paljon kivoja juttuja on mennyt ja menee kaatopaikalle. Aika ja voimat eivät riitä siihen, että kuvaisi niitä myyntiin tai etsisi muuten vain uuden kodin. Pihakirppiksen olisi voinut järjestää, mutta ei vain jaksa. En yhtään ihmettele, että moni talo menee valmistuttuaan myyntiin, kun parisuhde on karilla...

Tässä ensimmäisessä kuvassa on etualalla eteisen vanha ikkuna. Noita ikkunoita oli talossa useita ja sanoin miehelle monta kertaa, että ne säästetään. Niistä tulisi kiva kasvihuone, peili tai vaikka kehyksiä tauluille. Yhtenä päivänä ihmettelin, että mihin ikkunat olivat kadonneet. No ne oli tietysti annettu naapurille. Ne ehjät, joita ei oltu rikottu työn touhussa. En voinut uskoa korviani! Sanoin miehelle, että nyt älä puhu minulle vähään aikaan yhtään mitään.

Myös sokkelit ovat valmiina ja jopa rapattuna. Mielestäni tuon sokkelin sävy on liian sininen, voi olla, että sen joutuu vielä maalaamaan. Sen näkee sitten joskus, kun talo on maalattu.
Kissaa en ole ikinä täällä nähnyt, mutta todistettavasti sellainen on. Kosteasta rappauksesta on ponkaistu varpailla vauhtia hyppyyn.

Koska taloomme ei tällä hetkellä tule vesi ( ja vanha viemäriputkikin on poikki ) siivosimme vanhan ulkohuussin timpureita varten.
Tässä huussissa aika on pysähtynyt. Se on juuri sellainen, kuin ne olivat vuosikymmeniä sitten. Seinille on kiinnitetty nastoilla kuvia, lattialla muovimatto ja kalkkia peltiämpärissä.

 

Paraatipaikalla ovat Ruotsin kuninkaalliset vuodelta -77.

Istuimia on kaksi: aikuisille ja lapsille omansa.

Ampiaispesiä siellä oli varmaan kaksikymmentä, hyi sentään. Onneksi ne olivat tyhjillään. Ampiaiskuningattaret olivat hyljänneet huussin, mutta onneksi Silvia vielä jäi. Mieleni tekisi poistaa ovesta kukko ja maalata tilalle kruunu. Kuninkaallinen huussi.

Tuoksuista

“Odors have a power of persuasion stronger than that of words, appearances, emotions, or will. The persuasive power of an odor cannot be fended off, it enters into us like breath into our lungs, it fills us up, imbues us totally. There is no remedy for it.”

 Patrick Süskind, Perfume: The Story of a Murderer

Tuoksut ovat todella tärkeitä minulle. Luulen, että tärkeämpiä kuin suurimmalle osalle ihmisiä. Yläasteikäisenä haaveilin jopa parfymöörin ammatista. No, haaveilin silloin paljosta muustakin :) Muistan monet tapahtumat tai ihmiset tuoksujen kautta. Joskus olen tarkoituksella valinnut jonkin tuoksun mukaan esimerkiksi matkalle, jotta voisin tuoksumuiston kautta palata uudestaan noihin hetkiin.

Voisin keskustella erilaisista tuoksuista vaikka miten pitkään. Siitä, miltä asfaltti tuoksuu kesällä sateen jälkeen. Tai Lontoon metro. Helsingin metro tuoksuu samalle, mutta ei niin hyvälle.
Ilotulitusrakettien tuoksu saa minut surulliseksi. Jostain syystä olen usein ollut surullinen uutena vuotena, ja kuin Pavlovin koira reagoin tuohon tuoksuun.

Opiskeluaika Lontoossa tuoksui Guccin Envylle. Poika, johon olin lukiossa ihastunut, tuoksui vanhoille kirjoille. Teekaupoissa voisin viettää vaikka miten kauan aikaa, teen tuoksu on yksi parhaimmista. Ja laventelin. Paul Mitchellin Lavender Mint Moisturizing Shampoo tuoksuu oikealle laventelille. Monet palasaippuat tuoksuvat tekolaventelille, se on kamala haju.

Muistan selkeästi tuoksuja monien kymmenien vuosien takaa. Sormivärit. Muovailuvaha. Sellaiset pienet smurffit, joita sai pääsiäismunista.

Pahoja hajuja en siedä yhtään. Jos paikallisen K-marketin edessä on eräs tietty polkupyörä, en mene kauppaan ollenkaan. Ex-mieheni sanoi kerran, että minulla on kaksi tunnuslausetta, joita hoen. Toinen niistä on " Hyi, mikä tääl haisee?! " ( Ja toinen " Etuiliks toi?! " )

Joskus eteen tulee tuoksuja, jotka on pakko saada omaksi. Eilen törmäsin tällaiseen tuoksuun Söderkullan Vanhassa Kauppatalossa. Dr. Vranjesin huonetuoksuja on siellä myynnissä neljä erilaista. Olisin voinut ottaa ne kaikki, aivan mahdottoman ihania tuoksuja! Pitkän nuuhkimisen tuloksena päädyin Melograno & Mentaan. Aion vielä hakea ainakin Ginger Limen.
Myös mies piti tästä tuoksusta, vaikka tuoksuallerginen ja yliherkkä onkin. Nämä tuoksut eivät ole yhtään parfyymisen pistäviä eikä ällöjä, vaan todella raikkaita eteeristen öljyjen tuoksuja.

Siirtelen tätä pulloa huoneesta toiseen, aina sinne, missä satun oleilemaan :)

Parfyymeistä puheen ollen, suosikkini on Guerlainin Mitsouko. Minulla on melkoinen arsenaali muitakin parfyymejä, mutta mikään niistä ei tuo sellaista tunnetta, kuin Mitsouko. Sen tuoksu on aivan erityinen, vanhanaikaisella tavalla tyylikäs ja salaperäinen. Ei millään tapaa halpa tai tavanomainen. Minusta siinä tuoksuu 1920-luku, samppanjan huuruinen yö, jonka pikkutunneilla hypätään naku-uinnille suihkulähteeseen. F. Scott Fitzgeraldin kanssa.

Paras kaikista tuoksuista on kuitenkin meidän Glorian varpaat. Varsinkin iltaisin nuuhkin niitä, tai yöllä, jos satun heräämään. Niissä on pehmeä, nyhryinen, hieman villainen ja myskinen tuoksu. Sellainen rauhoittava ja unettava. Tuoksu vahvistuu, kun se nukkuu koipiensa päällä ja lämmittää niitä. 

Dr. Vranjesin aromaterapeuttinen huonetuoksu : 66 €, 
Glorian aromaterapeuttiset varpaat : mittaamattoman arvokkaat.

 

Kaakeliasiaa

Kaakelit ovat pyörineet mielessä viime aikoina, kun olen katsellut sopivia sekä keittiöön, että kylpyhuoneeseen. Kylppäriin meillä ei välttämättä tule kaakeleita ollenkaan, mutta siitä lisää myöhemmin. Eikä ne kaakelit vielä ole edes ajankohtaisia, niitä on vain mukava tutkia. Paljon mukavampi ainakin, kuin rapata sokkelia.

Muutama viikko sitten törmäsin Villa Nokkosessa todelliseen löytöön: purjelaivakuvioiseen pannunaluskaakeliin. Mikä tästä tekee löydön on se, että alunen on aivan samaa tyyliä, kuin talomme keittiön vanhat kaakelit. Olin jo päättänyt, että nuo kaakelit yritetään irroittaa ehjinä ja käyttää mahdollisesti uudelleen tulevassa keittiössämme. Valitettavasti ne osoittautuivatkin valkoisiksi kaakeleiksi, joiden pintaan on liimattu kaakelitarrat. Niiden kunto ei ole kovin kummoinen, joten surullisena jouduin toteamaan, että ne ovat käyttökelvottomat. En siis olisi voinut olla iloisempi, kun törmäsin tähän pannunaluseen! Ostin sen, ja siltä samalta seisomalta ajoin saareen tutkimaan, että onko se samaa sarjaa. Ei se nyt ihan juuri sama ole, mutta fiilis on sama.

Vanha keittiö puretaan kokonaisuudessaan uuden tieltä, mutta tämä pannunalunen toimii kivana muistutuksena vanhasta.