Tie

Meillä on nyt tie! Ei se vielä valmis tie ole, mutta tienpohja kuitenkin. Minullekin alkaa vähitellen hahmottua, että minkälainen tästä uudesta pihapiiristä on tulossa.

Kasvillisuutta on myös poistettu ja kalliota on nyt esillä oikein mukavasti. Minun työnäni olisi kuulemma noiden kallioiden puhtaaksi harjaaminen. Enpä tiedä, kuulostaa keksitylle työlle... Kai sade ne puhdistaa tai kevät viimeistään silloin, kun lumet sulavat pois?

 

Tällä viikolla olenkin saanut pitää lomaa rakennushommista. Ei siellä juuri nyt ole työtä kuin kaivinkoneelle. Kävin vasta tänään katsomassa, että mitä siellä on viikon ajan puuhattu.
Uusi tie sai minut innostumaan, sillä haaveilen kovasti ihan tietystä aidasta ja portista. Sain keväällä Messukeskuksen Kevätmessuilta esitteen Wisniowskin aidoista ja siitä asti ne ovat olleet mielessä. Ihan halpaa tuo teräsaita ei ole, joten koko tilaa sillä ei pysty aitaamaan. Vaikka tarpeen se kyllä olisi; hirvet ja peurat ovat vierailleet pihalla nyt lähes päivittäin. Muuten ne kyllä olisivat tervetulleita, jos vain jättäisivät nuoret omenapuut ja muut istutukset rauhaan.

Pihassamme on myöskin suuri kivi, jonka juurella on mäyrän kolo. Kiven lähettyvillä on hiekkakasoja, jotka mäyrä on tehnyt kaivaessaan käytäviä. En ole koskaan nähnyt mäyrää enkä edes tiennyt Suomessa tuollaisia olevan. Ainakaan meidän pihassa.
Luin lisätietoja Wikipediasta ja aion tulevaisuudessa iltaisin seurailla, että näkyykö tyyppiä. Tai kuuluuko tuhinaa, röhkimistä, murinaa ja ähkimistä, mikä on lukemani mukaan mäyrän ääntelyä. Ihan täysin en usko, että siellä edes on mitään mäyrää. Voi olla myyräkin. Mieheni on nimittäin ruotsinkielinen, eikä hänen käännöksensä suomen kieleen aina osu ihan kohdilleen... Vai mitä sanotte sellaisista sanoista kuin tulitupiaiset, sutinokkari ja vaahterosuppilot ?

Raportoin lisää asiasta, kun mäyrä on bongattu. ( Mitähän vielä?! Meidän pihasta puuttuu enää tweed-asuinen Mr. Toad of Toad Hall, ja Kaislikossa suhisee- sakki alkaa olla kasassa... Rottaa odotellessa. )

TGIF

Olen aina perjantaisin tosi väsynyt, mutta tänään olen ollut aivan raato jo aamusta asti. Mikään määrä teetä ei ole saanut mua hereille ja töissäkin odotin vain, että pääsen kotiin ja suoraan peiton alle.

Tällä viikolla me olemme lajitelleet ja pinonneet lautoja. Ja pinonneet ja lajitelleet ja lajitelleet ja pinonneet. Voisi sanoa, että olen korviani myöten täynnä lautoja. Onneksi tuo homma alkaa olla ohi ja mua ei toivottavasti kaivata talolla ainakaan muutamaan päivään.
 

Vaatteet ovat pihkassa, käsivarret verinaarmuilla ja jalat mustelmilla. Kaiken sorttiset kovakuoriaiset viihtyy tuolla lautapinoissa ja sekös mua inhottaa. Myös punkkeja vaikuttaa olevan runsaasti, koirasta niitä saa poistaa joka päivä. Meillä on tarkoituksena, että pihassamme otetaan esiin mahdollisimman paljon kalliota. Pusikot ja nurmet siis kaavitaan pois. Nyt kun paljastui tämä punkkiongelma, niin olen entistä vakuuttuneempi siitä, että heinät ja mustikanvarvut saa lähteä.

Jotta työt maistuisi paremmalta, me päätimme ostaa grillin. Meillä ei aiemmin ole kyseistä vekotinta ollut, sillä emme ole varsinaisesti grillikansaa. Tofugrilleri ei maistu mulle, eikä myöskään kesäkurpitsa tai herkkusienet. Mitä sinne grilliin sitten laittaisi? Maissi ja täytetyt paprikat ovat ok. Paprikat täytän riisillä, herneillä ja gogreenin salsakastikkeella. Mies laittaa omiinsa myös juustoraastetta päälle. Sipoossa kasvaa muuten maailman komeimmat ja maukkaimmat maissit! Laitan kuvan sitten loppukesästä, kun ne ovat kypsyneet. Sormet ristiin, että sato onnistuu, nimittäin joka vuosi se ei onnistu.

Sää on ollut aivan ihana tällä viikolla. Vaikka työ on ollut raskasta, niin kauniit aurinkoiset päivät ovat pitäneet mielen iloisena. Joskus mietin, että minkälaista kansaa me suomalaiset olisimme, ja mihin me pystyisimme, jos meillä olisi aina kesä? Vai osaisiko sitä sitten arvostaa? Tuntuu, että tämä maa herää kesäisin aivan uskomattomalla tavalla henkiin. Kesätapahtumia on niin paljon, että viikonloput loppuu kesken. Joka paikkaan, mihin haluaisi mennä, ei millään ehdi.

Tänä viikonloppuna on Ruotsinpyhtäällä, mun entisessä kotikylässäni, Rootsinpyhtää Bluegrass festival. Sinne voisi ajella, mikäli ei tarvitse lautahommiin ryhtyä...

And then they handcuffed me and said, "Anything you say can and will be held against you." So I said, "Johnny Depp."

Vaikka puhun siitä, että me rakennamme taloa, niin oikeasti me remontoimme taloa. Tämä remppa on kuitenkin niin valtava, että mun mielestä me ennemminkin rakennamme. Alkuperäisestä talosta ei jää juuri mitään jäljelle. Pinta-alakin suurenee ja katto nousee korkeammalle.

Alkuperäinen talo on kuulunut mun miehen isovanhemmille, mutta nyt se on jo hetken ollut tyhjillään. Talo ja sisustus ovat todella viehättävät, mutta ainakaan tässä vaiheessa en laita niistä kuvia tänne blogiin. Tällaisia pieniä yksityiskohtia vain. Se ei ole meidän talo, eikä meidän eletty elämä joka siellä näkyy, joten en halua sitä esitellä. Kuvia tulee sitten sitäkin enemmän siitä meidän omasta.

Talo on saaressa, mutta silta yhdistää sen mantereeseen. Aika böndellä siellä ollaan. Peurat ovat vakiovieraita pihassa ja puutarhan istutukset täytyy miettiä niiden ehdoilla. Jopa hirvet tulevat pihaan juomaan vesitynnyreistä. Yksi on kerran onnistunut sotkeutumaan pyykkinaruihin sarvistaan. Rannan taas ovat vallannet valkoposkihanhet.

 

 Viime päivinä on uutisissa ollut juttua purjelaivasta, joka esiintyi Pirates of the Caribbean -elokuvissa ja joka upposi viikko sitten Karibialla. Se laiva on rakennettu Suomessa vuonna 1948 ja rakentaja on juurikin mun miehen isoisä. Miehen mofa rakensi sen omassa rannassa oman isänsä kanssa. Alkuperäiseltä nimeltään se oli m/s Lyra ja noissa leffoissa se esiintyy nimillä The Henrietta sekä The Terrasaw. Aika kiva juttu mun mielestä. Ehkä meidän uuteen kotiin tulee jotakin PotC aiheista; taulu tai jokin keräilyesine :)

Ginger Rogers did everything Fred Astaire did, except backwards and in high heels

Viime aikoina mä olen kovasti tykästynyt inkiväärijuomaan. Se alkoi oikeastaan siitä, että ostin Ikeasta kaksi söpöä lasipulloa ja niihin piti keksiä sisältöä. Sima olisi tietysti hyvää, mutta liian monimutkaista tehdä. Eikä mulla ole sellaista isoa kattilaakaan.

Inkiväärijuoman tekeminen sen sijaan on helppoa. Teen sitä suunnilleen tällaisella ohjeella:

9 dl vettä
3/4 dl sitruunamehua ( itse puristettua, ei mitään valmista Siciliaa! )
6 cm pala inkivääriä
0, 5 dl sokeria

Inkiväärin raastan raastimella pieneksi, koska mulla ei ole mitään hienoja kodinkoneita tuollaista hommaa varten. Sitten kaikki ainekset sekaisin kulhossa ja muutaman kerran siivilän läpi. Sokeri kannattaa oikeastaan laittaa vasta siivilöinnin jälkeen, muuten se tuppaa jäämään siivilään muun mössön sekaan.
Mies juo tätä irvistellen ja sanoo, että polttaa kurkussa. Tarkoitus on tosiaan laittaa 6 cm inkivääriä, mutta mä aina innostun ja laitan reilusti enemmän. Varmuuden vuoksi, jotta tulee makua!
 

Kirppikseltä löytyi aivan ihana perhostarjotin sekä lasinaluset, juuri inkiväärijuomalle sopivat.

Kesälukemista

Tein tällaisen listan. Siinä on kymmenen kirjaa, jotka mun mielestä on sopivaa luettavaa kesällä, erityisesti kesälomalla.

Yläaste -ja lukioaikana mulla oli tapana lukea joka kesä Franz Kafkan Linna. Se vain kuului kesään, ihan yhtä oleellisesti kuin festarit ja mansikat. Luin sen aina pihakeinussa, auringolta piilossa ja välillä torkkuen. Nyt se ei yhtään houkuttele, en tiedä miksi. Täytyy kai kaivaa se esille, kunhan seuraava aurinkoinen päivä koittaa. Jos se muistuisi mieleen, että miksi se oli niin tärkeä.


1. F. Scott Fitzgerald : Yö on hellä
2. L. M. Montgomery: Pieni runotyttö-sarja
3. Agatha Christie: Kuolema Niilillä
4. Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut
5. Douglas Kennedy: Toinen nainen
6. David Nicholls: Sinä päivänä
7. Richard Yates: Revolutionary Road
8. Charlaine Harris: Sookie Stackhouse-sarja
9. Astrid Lindgren: Kerstin ja minä
10. Jack Kerouac: Matkalla

Villa Koisima

Mulla on ihana pieni kesäparatiisi, Villa Koisima nimeltään. Iskä rakensi sen joitakin vuosia sitten mun vanhempien mökin pihapiiriin. Se on ehkä paras paikka maailmassa. Siellä on parhaat kirjat, parhaat unet ja parhaat ihmiset joiden kanssa saa kerrankin viettää aikaa rauhassa. Koirat saa siellä juosta vapaana ja muutamassa päivässä mökillä mä muutun ´mettäläiseksi´. Tukkaa ei jaksa kammata ja peiliin tulee katsottua harvoin. Ikivanha Marimekon yöpaita on päällä yöt päivät, välillä sentään hyppään se päällä järveen ja pesen sen ämpärissä mäntysuovalla.

Koisiman lipaston laatikossa on kyllä valikoima hieman siistimpiäkin vaatteita Mäntyharjun reissua varten. Meillä on äidin kanssa tapana käydä siellä ainakin muutaman kerran kesässä katsastamassa kirpputorit. Sekä tietysti ostamassa torilta niitä herneitä ja mansikoita.

Koirien syntymäpäivät vietetään aina Koisimassa elokuun alussa. Tää me keksittiin kerran, kun voivoteltiin, että tänäkään kesänä ei ole mitään juhlia. Omia synttäreitään ei viitsi juhlia, ja kaikki valmistumiset sun muut on jo takana päin. Koirat on oiva syy leipoa kakku ja ostaa pullo hyvää samppanjaa.

Tänä vuonna mulla ei ole kesälomaa ollenkaan, joten mökkeily jää nopeiksi viikonloppupyrähdyksiksi. Tarkoitus olis kuitenkin ehtiä vaellella Repoveden kansallispuiston upeissa maisemissa ja kokeilla melomistakin (hui!). Hillosensalmen asemalla on kiva kahvila, ja sieltä saa vuokrata kanootteja sekä muita veneitä.

Sen kummempaa mökkiohjelmaa mä en ole tälle kesälle suunnitellut. Mökki on nimenomaan rentoutumista varten ja uiminen, saunominen, lukeminen sekä peli mölkkyä tai Monopolia silloin tällöin riittää hyvin ohjelmaksi mulle.

Vaikka olisi minkälainen helle, niin mökillä ei koskaan ole tuskaisen kuuma. Tuuli puhaltaa aina järveltä jonkin verran. Just eilen mä kaipasin mökille, kun yöllä oli niin kuuma, että ei saanut nukutuksi. No nythän sää onkin tehnyt täyskäännöksen, ja tosi kylmälle tuntuu hellejakson jälkeen. Kahden viikon päästä mä menen mökille, ja silloin tulkoon vaikka rakeita taivaalta, niin minä nautin kesästä!