Den kungliga huussi

Timpurit ovat tulleet, viho viimein!  Talo on aika hurjan näköinen, mutta nyt sentään alkaa näkyä, että jotakin on tehty. Mies on purkanut seiniä ja minä olen kantanut lautoja lavalle. Vanhat laudat käytetään polttopuuna talvella.
Taloa on saatu melko hyvin tyhjennettyä, mutta on siellä vielä tavaraa ja huonekaluja jäljellä. Varastotila alkaa loppua, ja voimatkin. Paljon kivoja juttuja on mennyt ja menee kaatopaikalle. Aika ja voimat eivät riitä siihen, että kuvaisi niitä myyntiin tai etsisi muuten vain uuden kodin. Pihakirppiksen olisi voinut järjestää, mutta ei vain jaksa. En yhtään ihmettele, että moni talo menee valmistuttuaan myyntiin, kun parisuhde on karilla...

Tässä ensimmäisessä kuvassa on etualalla eteisen vanha ikkuna. Noita ikkunoita oli talossa useita ja sanoin miehelle monta kertaa, että ne säästetään. Niistä tulisi kiva kasvihuone, peili tai vaikka kehyksiä tauluille. Yhtenä päivänä ihmettelin, että mihin ikkunat olivat kadonneet. No ne oli tietysti annettu naapurille. Ne ehjät, joita ei oltu rikottu työn touhussa. En voinut uskoa korviani! Sanoin miehelle, että nyt älä puhu minulle vähään aikaan yhtään mitään.

Myös sokkelit ovat valmiina ja jopa rapattuna. Mielestäni tuon sokkelin sävy on liian sininen, voi olla, että sen joutuu vielä maalaamaan. Sen näkee sitten joskus, kun talo on maalattu.
Kissaa en ole ikinä täällä nähnyt, mutta todistettavasti sellainen on. Kosteasta rappauksesta on ponkaistu varpailla vauhtia hyppyyn.

Koska taloomme ei tällä hetkellä tule vesi ( ja vanha viemäriputkikin on poikki ) siivosimme vanhan ulkohuussin timpureita varten.
Tässä huussissa aika on pysähtynyt. Se on juuri sellainen, kuin ne olivat vuosikymmeniä sitten. Seinille on kiinnitetty nastoilla kuvia, lattialla muovimatto ja kalkkia peltiämpärissä.

 

Paraatipaikalla ovat Ruotsin kuninkaalliset vuodelta -77.

Istuimia on kaksi: aikuisille ja lapsille omansa.

Ampiaispesiä siellä oli varmaan kaksikymmentä, hyi sentään. Onneksi ne olivat tyhjillään. Ampiaiskuningattaret olivat hyljänneet huussin, mutta onneksi Silvia vielä jäi. Mieleni tekisi poistaa ovesta kukko ja maalata tilalle kruunu. Kuninkaallinen huussi.

Tuoksuista

“Odors have a power of persuasion stronger than that of words, appearances, emotions, or will. The persuasive power of an odor cannot be fended off, it enters into us like breath into our lungs, it fills us up, imbues us totally. There is no remedy for it.”

 Patrick Süskind, Perfume: The Story of a Murderer

Tuoksut ovat todella tärkeitä minulle. Luulen, että tärkeämpiä kuin suurimmalle osalle ihmisiä. Yläasteikäisenä haaveilin jopa parfymöörin ammatista. No, haaveilin silloin paljosta muustakin :) Muistan monet tapahtumat tai ihmiset tuoksujen kautta. Joskus olen tarkoituksella valinnut jonkin tuoksun mukaan esimerkiksi matkalle, jotta voisin tuoksumuiston kautta palata uudestaan noihin hetkiin.

Voisin keskustella erilaisista tuoksuista vaikka miten pitkään. Siitä, miltä asfaltti tuoksuu kesällä sateen jälkeen. Tai Lontoon metro. Helsingin metro tuoksuu samalle, mutta ei niin hyvälle.
Ilotulitusrakettien tuoksu saa minut surulliseksi. Jostain syystä olen usein ollut surullinen uutena vuotena, ja kuin Pavlovin koira reagoin tuohon tuoksuun.

Opiskeluaika Lontoossa tuoksui Guccin Envylle. Poika, johon olin lukiossa ihastunut, tuoksui vanhoille kirjoille. Teekaupoissa voisin viettää vaikka miten kauan aikaa, teen tuoksu on yksi parhaimmista. Ja laventelin. Paul Mitchellin Lavender Mint Moisturizing Shampoo tuoksuu oikealle laventelille. Monet palasaippuat tuoksuvat tekolaventelille, se on kamala haju.

Muistan selkeästi tuoksuja monien kymmenien vuosien takaa. Sormivärit. Muovailuvaha. Sellaiset pienet smurffit, joita sai pääsiäismunista.

Pahoja hajuja en siedä yhtään. Jos paikallisen K-marketin edessä on eräs tietty polkupyörä, en mene kauppaan ollenkaan. Ex-mieheni sanoi kerran, että minulla on kaksi tunnuslausetta, joita hoen. Toinen niistä on " Hyi, mikä tääl haisee?! " ( Ja toinen " Etuiliks toi?! " )

Joskus eteen tulee tuoksuja, jotka on pakko saada omaksi. Eilen törmäsin tällaiseen tuoksuun Söderkullan Vanhassa Kauppatalossa. Dr. Vranjesin huonetuoksuja on siellä myynnissä neljä erilaista. Olisin voinut ottaa ne kaikki, aivan mahdottoman ihania tuoksuja! Pitkän nuuhkimisen tuloksena päädyin Melograno & Mentaan. Aion vielä hakea ainakin Ginger Limen.
Myös mies piti tästä tuoksusta, vaikka tuoksuallerginen ja yliherkkä onkin. Nämä tuoksut eivät ole yhtään parfyymisen pistäviä eikä ällöjä, vaan todella raikkaita eteeristen öljyjen tuoksuja.

Siirtelen tätä pulloa huoneesta toiseen, aina sinne, missä satun oleilemaan :)

Parfyymeistä puheen ollen, suosikkini on Guerlainin Mitsouko. Minulla on melkoinen arsenaali muitakin parfyymejä, mutta mikään niistä ei tuo sellaista tunnetta, kuin Mitsouko. Sen tuoksu on aivan erityinen, vanhanaikaisella tavalla tyylikäs ja salaperäinen. Ei millään tapaa halpa tai tavanomainen. Minusta siinä tuoksuu 1920-luku, samppanjan huuruinen yö, jonka pikkutunneilla hypätään naku-uinnille suihkulähteeseen. F. Scott Fitzgeraldin kanssa.

Paras kaikista tuoksuista on kuitenkin meidän Glorian varpaat. Varsinkin iltaisin nuuhkin niitä, tai yöllä, jos satun heräämään. Niissä on pehmeä, nyhryinen, hieman villainen ja myskinen tuoksu. Sellainen rauhoittava ja unettava. Tuoksu vahvistuu, kun se nukkuu koipiensa päällä ja lämmittää niitä. 

Dr. Vranjesin aromaterapeuttinen huonetuoksu : 66 €, 
Glorian aromaterapeuttiset varpaat : mittaamattoman arvokkaat.

 

Kaakeliasiaa

Kaakelit ovat pyörineet mielessä viime aikoina, kun olen katsellut sopivia sekä keittiöön, että kylpyhuoneeseen. Kylppäriin meillä ei välttämättä tule kaakeleita ollenkaan, mutta siitä lisää myöhemmin. Eikä ne kaakelit vielä ole edes ajankohtaisia, niitä on vain mukava tutkia. Paljon mukavampi ainakin, kuin rapata sokkelia.

Muutama viikko sitten törmäsin Villa Nokkosessa todelliseen löytöön: purjelaivakuvioiseen pannunaluskaakeliin. Mikä tästä tekee löydön on se, että alunen on aivan samaa tyyliä, kuin talomme keittiön vanhat kaakelit. Olin jo päättänyt, että nuo kaakelit yritetään irroittaa ehjinä ja käyttää mahdollisesti uudelleen tulevassa keittiössämme. Valitettavasti ne osoittautuivatkin valkoisiksi kaakeleiksi, joiden pintaan on liimattu kaakelitarrat. Niiden kunto ei ole kovin kummoinen, joten surullisena jouduin toteamaan, että ne ovat käyttökelvottomat. En siis olisi voinut olla iloisempi, kun törmäsin tähän pannunaluseen! Ostin sen, ja siltä samalta seisomalta ajoin saareen tutkimaan, että onko se samaa sarjaa. Ei se nyt ihan juuri sama ole, mutta fiilis on sama.

Vanha keittiö puretaan kokonaisuudessaan uuden tieltä, mutta tämä pannunalunen toimii kivana muistutuksena vanhasta.

♥

 “Remember, remember, this is now, and now, and now.

Live it, feel it, cling to it.

I want to become acutely aware of all I’ve taken for granted.”

Sylvia Plath

Kauppalaivalla

Kesäisin, kolme kertaa viikossa, saaressamme käy kauppalaiva Christina Butiksbåten. Ennen kauppalaivat eivät olleet kovinkaan harvinainen näky, mutta nykyään Christina taitaa olla ainut laatuaan Suomessa. Toivottavasti tämä toiminta ei ikinä lopu! Laivan tulo on hauskasti saaristolaisromanttinen tapahtuma ja sitä odotetaan innolla.
Ulkoapäin Christina ei ole suuren näköinen, mutta se kätkee sisäänsä todella kattavan valikoiman kaikkea. Tavaraa on ainakin pienen lähikaupan verran, jos ei enemmänkin. Viimeksi bongasin mm. tuoreita punajuuria ja inkivääriä sekä kiivi-hedelmiä :) Sekä mansikoita tietysti ja savukalaa. Naapurimme suositteli kuivattuja luomu aprikooseja.

Minusta on mukava seurata, kun ihmiset kulkevat talomme ohi kaupalle. Kaikki ikäluokat vauvasta vaariin ovat edustettuina. Suurin osa tulee kävellen tai polkupyörällä, myös koirat ovat mukana. Rannalla on paljon tilaa ja sinne on helppo tulla veneelläkin.

 

Laivaa odotellessa on mukava vaihtaa kuulumisia. En tunne vielä paljon muita saarelaisia, mutta näinhän sitä helposti tutustuu. Kauniilla säällä asiakkaita on paljon ja jono laivaan pitkä. Tunnelma on kuitenkin leppoisa ja kerrankin jonottaminen ei haittaa ollenkaan.

Kuuma päivä houkutti testaamaan veden uintikelpoisuuden, eli lämpötilan. Ei vielä sopivaa. Edes koira ei suostunut uimaan.

Viikonlopun puuhia

Lauantaina ajelimme Helsinkiin, sillä halusin käydä Tapettitalossa katsomassa muutamaa tapettivaihtoehtoa, joita olen ajatellut meidän tulevaan keittiöön/ruokasaliin. Appelsiini olisi minun valintani, mutta mies haluaisi Birger Kaipiaisen pinkin Ken kiuruista kaunein -tapetin. Mallipalat ovat nyt kiinnitettyinä jääkaapin oveen ja mietintä käynnissä.

Samalla reisulla kävimme myös Linnanmäellä, jossa meille oli työni puolesta järjestetty ihana brunssi ravintola Caruzellossa. Saimme myös hupirannekkeet, joita hyödynsimme valitettavan vähän. Päivä oli aivan upean kesäinen ja sen huomasi Linnanmäen kävijämäärässä. Jonot olivat todella pitkät kaikkiin laitteisiin.

Kotimatkalla pysähdyimme LeipomoKahvila N'Avettassa, josta saa maailman parasta mokkafudgea. Muutenkin paikka on todella viehättävä. N'Avettan pihassa on pieni sisustusmyymälä Villa Nokkonen, josta tällä kertaa lähti mukaamme kaksi pyyhettä. Pyyhkeet ovat Tunisiasta ja ne ovat 100% puuvillaa. Juuri täydelliset rantakassiin, sillä ne ovat ohuet ja nopeasti kuivuvat. Miehen mielestä ne ovat samanlaiset kuin armeijassa... No, kauniit ne ovat ainakin.

Talolla jatkuu terassin rakennus. Tuo puukehikko on betonin valamista varten.

Minun tehtäviäni ovat olleet lähinnä välipalan tarjoilu sekä jaloista pois pysyminen.

Midsummer Blues

Juhannus ei kuulu suosikkijuhliini ja minun puolestani moisen juhlan voisi poistaa kalenterista kokonaan. Juhannuksessa on kummallisella tavalla negatiivinen fiilis. Seuraillaan uutisista, että kuinka moni on hukkunut ja kuinka moni on kuollut liikenteessä. Tiet ovat tukossa ja venerannasta ei löydy paikkaa autolle. Ei ollenkaan mun juttu!

Vika ei kuitenkaan taida olla juhannuksessa, vaan ihan minussa itsessäni. Monet kokevat kevät- tai kaamosmasennusta, mutta minulla taitaa olla kesämasennus. Ei nyt varsinainen masennus kuitenkaan, mutta sellainen kesämelankolia. Valoisissa kesäöissä on jotakin surumielistä, joka silloin tällöin saa otteen minusta. Juhannuksen aika on pahin, ja ehkä syyttään tämä juhla on joutunut inhokikseni.

Kaikkein kamalinta on juhannuskokot, joissa poltetaan linnunpoikasia elävältä. Monissa paikoin kokkotarpeita kasataan vuoden mittaan pienille saarille ja luodoille. Nämä paikat ovat pesimäpaikkoja useille linnuille kuten lokeille, tiiroille ja sorsille. Juhannuksen aikaan linnuilla on runsaasti munapesiä sekä pieniä poikasia. Myös pikkulinnut rakentavat pesiä näihin ihmisten kyhäämin roska- ja risukasoihin.
En ymmärrä, minkälaista iloa on katsella kokkoa, jonka ympärillä emolinnut lentelevät ja kirkuvat kauhuissaan, poikasten palaessa elävältä.
Linnuilla on pesimärauha ja luonnonsuojelurikokset tulee ilmoittaa poliisille. Sekä tietysti pyrkiä estämään koko rikos ennen sen tapahtumista.

Mukavaa juhannuksessa on se, että olemme silloin yleensä mökillä. Niin tänäkin vuonna. Ohjelma oli ihan perinteinen, eli saunomista, hyvää syömistä, lukemista ja pelejä. Ulkoilu jäi vähemmälle lämpötilan pysytellessä kymmenen paikkeilla tai alle. Rakeitakin satoi pariin otteeseen. Aamut sentään valkenivat kauniina ja saimme tehtyä muutaman kesäisen kävelylenkin.

 

Uimaan ei uskaltautunut kuin koira. Veden lämpötila oli +14, eli lämpimämpää kuitenkin kuin ilma.

Suurimman osan ajasta taisin viettää sängyssä kirjoja ja lehtiä lukien. Laitoin vielä kynttilöitä palamaan ja tunnelma oli oikein mukava sateen ropistessa kattoon. Katselin Yle Areenasta Sydämen asialla -sarjan jaksoja ja saatoin ottaa muutamat päikkäritkin. Sateen äänessä on jotain todella rauhoittavaa ja unettavaakin :)

 

Tulimme kotiin tunti sitten ja mies on jo lähtenyt talolle. Siellä on nyt käynnissä terassin pohjan rakennus ja taidan itsekin pian ajella sinne katsomaan. Timpurit ovat tulossa parin viikon päästä ja sitä ennen tulisi terassin sekä laajennusosan perustukset olla tehtynä. Myös purkuhommia pitäisi tehdä, mm. sellainen pikkujuttu kuin katon ja kattorakenteiden poisto. Sää saisi alkaa muuttua aurinkoisemmaksi, sillä tällaisessa sateessa noista hommista ei oikein tule mitään.