lauantai 31. toukokuuta 2014

Ihan kummallista...

... Ensimmäinen viikonloppu miesmuistiin, kun mulla ei ole miljoona asiaa hoidettavana ja miljoona paikkaa käytävänä. Siitä hämmentyneenä ( ja stressaantuneena?! ) mä heräsin tänä aamuna jo ennen viittä. Viimeiset kolme viikkoa mä olen ollut töissä iltavuorossa. Tuommoinen pitkään jatkuva iltavuoro aiheuttaa yleensä kaaoksen mun elämässä. Mä herään liian myöhään aamulla, sitten tulee kiire töihin enkä ehdi tehdä mitään.

Mulla on yleensä kalenteriin kirjoitettuna pitkä lista hoidettavia asioita. Nyt ei ole kuin yksi vaivainen post-it lappu jääkaapin ovessa! Siinä olevat asiat taas on niin ikäviä, että ne mä lykkään suosiolla myöhemmäksi. Syssymmäksi, voisi sanoa. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuskin ne ikinä tulee tehtyä. Nettipankissa olevien palkkakuittien tarkistus on juuri niitä asioita, jotka saa mut marisemaan ja kiemurtelemaan tuskasta. Jo tuon homman ajatteleminenkin aiheuttaa sellaisen tunteen, että ikään kuin haluaisi kuoriutua irti ihostaan. Saman tunteen saa aikaan lakanapyykin viikkaaminen sekä viimeiset kitutunnit töissä, kun ei ole mitään tekemistä ja kaikki taukotilan lehdet on luettu jo moneen kertaan.

Ihan laiskotteluksi en kuitenkaan antanut tämän päivän mennä. Mulla on jo kuukauden ajan ollut työn alla meidän talvivaatteiden pesu sekä varastointi. Tänään se projekti tuli päätökseensä. Nyt ne on kellarissa, ja vielä komeasti laatikoituina. Otin oikein kuvan, niin ylpeä olen tästä! En koskaan ennen ole ollut näin järjestelmällinen, uskomatonta! Seuraavaksi voisi vaikka selviä tämän tietokoneen ja järjestellä esim. valokuvat kaikki omiin kansioihinsa.
Hmm... taidan kirjoittaa tän idean tuohon jääkaapin ovessa sijaitsevaan post-it lappuun.




Innostuin myöskin siivoamaan korulaatikoitani ja nyt on pieni määrä helyjä lähdössä myyntiin kulkukoirien hyväksi. 'Koirakamuille jeesiä' -sivu löytyy Facebookista ja nämä ihanat kamunaiset auttavat koiria mm. lahjoituskoruja myymällä. Kirpputorille en enää viitsi koruja viedä, sillä sieltä ne harvemmin poistuvat kassan kautta.




Koruista innostuneena kuvasin Glorian helmet kaulassaan.




Nyt pitäisi vielä innostua laittamaan ruokaa, sillä väsynyt ja nälkäinen mies tulee pian kotiin. Meidän talonrakennus on nyt siinä vaiheessa, että tukit on sahattu laudoiksi ja laudat on siirretty tontille. Mun tehtävänä on ollut sahamiesten ruokkiminen, mutta onneksi miehen äiti on nyt ottanut sen asian hoitaakseen. En ole mikään hyvä kokki, enkä osaa/halua laittaa sellaista ruokaa mitä sahamiehet mielellään söisivät. Ensimmäisenä päivänä mies ohjeisti minut tekemään soijanakkisoppaa neljälle. Mua stressasi tämä vastuu kovasti. Sitten kun ajoin kuuma kattila repsikan jalkatilassa paikalle, niin siellähän odottikin ei neljä, vaan kikkelis kokkelis seitsemän nälkäistä ukkoa! Just paria tuntia aiemmin olin soittanut miehelle hermostuneena, että monelta tuon sopan. Ei tullut hänelle mieleen kertoa, että syöjiä onkin muutama enemmän. Miehet.

Huomenna aion mennä tontille tarkastamaan sahaustyön tuloksen. Jospa sitten saisi kirjoitettua ihan asiaakin, vaikka talonrakennuksesta, eikä tällaista höpöhöpöä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti